Hallavahenki on varsinainen pumpulipää - kiltti se on kuin kivi, mutta hieman hölmö touhuissaan. Pienestä pitäen, aina siitä puolivuotiaasta rääpäleestä saakka jolloin se minulle tuli, on Hetku ollut kömpelö ja tohelo, mutta mamman mussukaksi sitä silti kutsutaan. Esimerkiksi tarhaan tammaa ei voi jättää riimu päässä, sillä aamupäivän aikana se onnistuu kuitenkin sen hävittämään - toki ystäväpartionsa avulla. Auta armias, kuinka monta kertaa olen saanut kiroilla nähdessäni reiän voikon loimessa, oli se sitten uusi tai vanha, vaikkakaan ne vanhat eivät tämän neidon käytössä kovinkaan pitkää elämää saavuta. 

Hoidettaessa ja puunatessa Hetku on kiltti, seisoi se sitten karsinassa tai käytävällä, ja tämähän tamma muuten seisookin! Sen voi huoletta jättää keskelle tallia möllöttämään ja lähteä esimerkiksi hakemaan satulaa varustehuoneesta tai vaihtoehtoisesti viemään toista hevosta karsinaansa, siinä se kuitenkin seisoo takaisin tullessa. Osaa se joskus harvoin tammamaisiakin piirteitä itsestään esittää, mutta silloin kyseessä on joko kiima-aika tai tuulinen päivä jolloin koko muukin hevoslauma voisi hypätä irti nahoistaan. Hetku on siis mahdottoman lempeä käsiteltävä kelle tahansa.

​

Hetkua voisi satula selässään kuvata vauhdikkaaksi, mutta samalla osaavaksi ja yritteliääksi - kunhan ratsastaja osaa hyödyntää saamansa energian. Se kyllästyy toodella helposti, ja kaipaakin tekemistä koko ratsastuksen ajaksi. Toki se osaa ottaa nautinnon irti myös rennoista päivistä, mutta kun tehdään töitä niin sittenhän myös tehdään! 

Kouluratsastus on enemmänkin tämän tamman erikoisalaa, vaikka estehypytkin joskus kivalta tuntuvat. Hetkulla saattaa kestää hetki vertyä, ja se usein aloittaakin ratsastuksen juoksemalla. Silloin kaivataan vain osaavia käsiä (ja jalkoja) jotka laittavat voikon työhön eivätkä anna tilaa idioottimaisuuksille, jotka tamma myös osaa... Kaikenmaailman kiemurat hoituu tammalta nätisti eikä vaativankaan tason asiat koidu tälle ongelmaksi - tamma oppii uskomattoman nopeasti! 

Hetku yrittää aina parhaansa ja on onnessaan, kun tajuaa pääsevänsä estetunnille. Se hyppääkin aina korvat hörössä eikä kiellä kuin vaan ratsastajan tyhmistä virheistä. Tosin yritteliäisyydestä huolimatta myös tällä saralla kestää tovin että myös takajalat pääsevät menoon mukaan, eikä estetuntien alussa siksi vältytä puomien putoamiselta - kenties tamma on vähän liiankin innoissaan. Katsomossa se herättää hymyä asenteellaan, eikä tammaa voi moittia mahdollisista pikkuvirheistä! Hetku on siis varsin kelpo peli myös esteille.

Maastopollena tamma puksuttaa tyytyväisenä, ainakin hevosjoukon keskellä. Ensimmäisen, johtajan rooli ei tälle hömelölle sovi, sillä vastuu on sille selkeästi liikaa. Kaikenmaailman vesilätäköt sunmuut jaksavat tammaa uudelleen ja uudelleen hämmentää, mutta huumorintajuinen ratsastaja kyllä ohjaa Hetkun kunnialla kotipihaan.

Tamma matkustaa ihan mukavasti vaikkakaan ei suoranaisesti nauti olostaan kisapaikoilla. Se jaksaa kyllä yrittää parhaansa radalla, mutta on sen verran nössö ettei lempipuuhaansa ole kymmenien muiden hienojen ratsujen kanssa olla samanaikaisesti tällättynä, ja vielä samalla kentällä! Siitä johtuen Hetku kisaakin vain helppo a-tasolla, eikä sen vaativimmissa luokissa kuten kapasiteetti antaisi myöden.

​

​